Kansanrunouden hammassuu on tietäjä, jonka parannustoimeen kuului myös hammastaudin hoito muiden vaivojen ohella. Parannuskeinot olivat puun poraamista ja kaivertelua, sylkemistä, manaamista, jopa viikatteen terillä seisomista.
Aineistona on ollut Suomen Kansan Vanhat Runot, sen digiversio SKVR-Haku ja Kalevala. Runoainesta on kerätty sanahakuna sijamuodottain ja sen pohjalta on mallinnettu suomalaisen mytologian syvärakennetta, metasemantiikkaa mytosemantiikan rinnalla. Menetelmässä tarkastellaan yleisemminkin tietämyksen edellytyksiä ja episteemejä ennen ja nyt kansanrunouden ohella.
Kirjoittaja on free lancer tutkija eläkeharrastuksena, tutkimuksia on vuosina 2006-2025 kertynyt yhteensä 16. Kirjat ovat sisällöltään pohdintoja, muisiinpanoja ja perustutkimusta suomalaisesta kansanperinteesä ja mytologiasta sekä muista yhteiskunnallisista aiheista.
Koulutkseltaan kirjoittaja on folkloristi, semiootikko ja perehtynyt myös kansanuskon tutkimukseen, joskin työkokemus on saatu hallinnollisista ja kehitystehtävistä sekä laatupäällikkönä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.