En kirjoita menestyäkseni, kirjoitan selviytyäkseni on henkilökohtaisen pohdinnan muodostama moderni runokokoelma, jossa tavallisen korkeakouluopiskelijan kulunut vuosi on kirjoitettu kahden kannen väliin. Tunnelatautuneet runot ovat syntyneet elämän aallokossa, hetkissä, jolloin kirjoittaminen on ollut tapa ymmärtää ja selviytyä.
Mukana on runoja sydäntä lämmittävästä rakkaudesta, raastavasta ahdistuksesta, vaikeista päivistä, uupumisesta, eksymisestä ja löytymisestä, kipinöivistä onnenpilkahduksista, toivosta, katkeruudesta ja anteeksiannosta.
Runot kuljettavat lukijan läpi tasaisen ajelehtimisen, pohjaan sukeltamisen, helmien löytämisen ja takaisin pinnalle palaamisen.
Nämä tekstit syntyvät aidosta tunteesta ja juuri siitä hetkestä, jossa elämä tapahtuu. Neljä erilaista osiota muistuttavat, että tyyni ja kaunis voivat olla samaan aikaan pelottavia ja seikkailullisia. Elämä aallokossa ei ole aina helppoa, mutta juuri siksi se on lopulta niin arvokasta.
Tämä kokoelma ei tarjoa valmiita vastauksia. Se tarjoaa ajatuksia, joiden äärelle pysähtyä, ja tunteita, joihin samaistua. Ihminen tarvitsee ihmistä ja runot lukijaansa. Elämä on pohjaa, pintaa ja kaikkea siltä väliltä.
Sanni Salomaa (s. 2003) on Etelä-Pohjanmaalta kotoisin oleva nykyrunoilija. Hän opiskelee maisterivaiheessa Jyväskylän yliopistossa suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi. Keväällä 2025 hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi, minkä lisäksi hän on opiskellut filosofiaa.
Runoilijan esikoisteos Runoja tosielämän prinsessoista ilmestyi elokuussa 2024. Lisäksi Sanni ylläpitää Instagramissa Sanojen Kauneus -nimistä runotiliä, jossa hän on jakanut runouttaan vuoden 2024 alusta lähtien.
Nuoren kirjailijan tavoitteisiin kuuluu nykyrunouden maineen nostaminen sekä sen monien mahdollisuuksien esiin tuominen. Näihin tavoitteisiin kuuluvat esimerkiksi nuorten lukutaidon vahvistaminen ja runouden terapeuttisen vaikutuksen ymmärtämisen edistäminen.
Teksteillään Sanni pyrkii tavoittamaan kaikenlaisia lukijoita. Matalan kynnyksen runoudellaan hän haluaa osoittaa, että runous kuuluu kaikille ja että sitä voi lukea kuka tahansa iästä tai taitotasosta riippumatta.
Elämästä ja tunteista inspiroituva runoilija kokee, että tärkeintä runoissa on niiden sisältämä elämänvoima ja merkityksellisyys. Kiehtovaa näissä pienissä teksteissä on kyky samaistua toiseen pelkästään sanojen välityksellä sekä samalla oppia ja löytää itsestään jotain uutta.
En kirjoita menestyäkseni, kirjoitan selviytyäkseni on jatkumoa kirjailijan modernistiselle nykyrunoudelle, mutta samalla siinä on ripaus jotain aivan uutta ja yllättävää, rohkeutta olla myös rikki sanojen keskellä.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.