Elämän virta

Markku Nieminen kertoi kirjan sisältävän Elvin jäämistöstä löytyneen vahakantisia vihkoja täynnä runoja 1930-luvulta aina 2000-luvun alkuun, joita Elvi on elämänsä aikana kirjoittanut. Tällainen historiallinen läpileikkaus kuulosti vastustamattomalta, eritoten kun olen hiljattain päässyt lukemaan oman pappani vastaavanlaisen jäämistön kiehtovaa sisältöä vaikkakaan ei runoja.

Liitteenä oli myös Kainuun sanomissa julkaistu Risto Kormilaisen kirjoittama arvio kirjasta, jonka luin itse vasta kokoelman luettuani. Kormilainen kuitenkin nostaa paljon samoja asioita esille, joita itse pohdin runoja lukiessani.

Runokokoelman luvussa Puolesta on paljon sota-aikaan liittyviä runoja, jotka nostivat itselläni kylmiä väreitä lukiessani. Erityisen koskettavia runoja olivat Rakas veljeni ja Paluutie. 1939 ja 1941 kirjoitetuissa runoissa Nieminen pohtii veljen kärsimyksiä sodassa ja ennen kaikkea sitä, millaiseksi mieheksi veli kasvaa sodan ja tappamisen keskellä. Millainen mies rintamalta kotiin palaa?

Kormilainen mainitsee hyvän lyriikan tavaramerkiksi ajattomuuden ja tämän lauselman mukaan Niemisen runot ovat hyvää lyriikkaa. Oli koskettavaa lukea 17-vuotiaan tytön tuskan täyteisiä runoja liki 50 vuotta ennen omaa syntymääni ja ne resonoivat täysin samaa kipua ja tuskaa, jota itse rustailin teini-ikäisenä paperille. Ja siltikin Nieminen saa tuskansa kuulostamaan viisaammalta, aidommalta ja paljon enemmän elämää nähneeltä.

Diakonina innostuin valtavasti myös Niemisen uskonnollisista runoista. Niissä oli valtavasti voimaa, luottamusta Jumalaan sekä aitoa uskoa pelastumisesta Jeesuksen Kristuksen ansiosta. Näitä runoja voisi lukea suoraan kirkossa, mutta myös itsekseen lukien niissä on valtavasti voimaa ja lohtua.

Niemisen runot ovat kauniita, elämänmakuisia ja ajatuksia herättäviä. Niistä pystyy ammentamaan ajankuvaa ja -henkeä sekä kauniisti puettua maailmankatsomusta. Ihastuttavaa oli lukea myös Niemisen rakkauden löytymisestä sekä lapsien saamisesta ja sen tuomista muutoksista elämänkatsomukseen.

Viimeisessä luvussa on pisteeksi i:n päälle Niemisen vanhojen päivien runoja. Näissä kaikuvat jo pitkään eletty elämä, kipu ja tuska. Kuolemantoive ei ole enää outo käsite ja sielun kaipuu lepoon värittää synkän kauniita runoja. Erityisen kiehtovaksi kokoelman tekee se, että viimeiset runot ovat tyyliltään hyvin erilaisia, nykyaikaisempia säkeiltään ja asettelultaan.

Kiehtova runokokoelma on Niemisen lasten postuumisti julkaisema. Nieminen teki elämäntyönsä suomen kielen, kirjallisuuden ja taidehistorian opettajana aikuiskasvatuksen parissa setlementeissä ja kansanopistossa. 1950-1970-luvuilla hän varsinaisen työnsä ohella käänsi kaunokirjalllisuutta suomeksi saksan-, tanskan- ja norjankielisistä teoksista.

Elvi Niemisen Elämän virta on kirjaimellisesti läpileikkaus vuosikymmeniin, joka punoo lukijan aikamatkalle halki Suomen historian. Nähtävissä on muutokset niin maailmassa, runoilijassa itsessään kuin suomen kielessä ja runoudessa.