Kirjassa sattuu yhtä sun toista, kirja on omaelämäkerrallinen.
68 sivua jossa käydään läpi kipeitäkin muistoja.
Toivon lukijoita varsinkin niiltä jotka olivat kanssani samassa lastenkodissa, muistan heitä yhä vaikka tuosta ajasta on 50- vuotta. Lastenkoti on niistä ajoista muuttunut, jolloin minä olin siellä todella paljon muuttunut romanilapsille ystävällisemmäksi. Voin yhä nähdä rakkaat lapsuudenkaverini.
Kirjasta ei ole ilmestynyt lehdistöarvosteluja.