Doomeri

Doomeri on toinen runokokoelmani. Ensimmäiseni, nimeltä Sammuta valot kun lähet, ilmestyi syksyllä 2018.

Tämä kolmiosainen teos edustaa kaiketi lajinsa synkintä päätä, ja lyhyesti luonnehdittuna nämä runot ovat eräänlaisia mustan ironian läpäisemiä eksistentiaalisen kauhun, kurjuuden ja kärsimyksen roolirunoja, ja toisaalta tutkailuja äärimmilleen venytetyn pessimismin ja nihilismin huoneisiin, sekä edellisten kyllästämiin, enemmän tai vähemmän valosta syrjäytyneisiin, alitajuntoihin - ja eräänlaisen kierteisen tai takaperoisen kasvun mahdollisuuteen niissä.

Arkisemmalla tasolla runoissa vaikuttavat ulkopuolisuuden, yksinäisyyden, masennuksen ja mielenterveysongelmien ja lopulta suoranaisen mielettömyyden teemat. Runot ovat enimmäkseen verrattain nuorena kirjoitetut ja alulle saatetut ja niiden puhuja tai puhujat ovat useimmiten nimenomaan nuoria mikä on osaltaan jättänyt tarkoituksellisesti töksähtävän puhekielisyyden teksteihin verrattuna muuhun runouteeni.

Tarkemmin vielä sisällöstä ja sen tarkoitusperistä erillisessä semi-runomuotoisessa saatetekstissä.