Anti-Jante

Mäntysaaren teksti oli vetävää, viihdyttävää ja todella vivahteikasta ja hyvää suomen kieltä. Mangårdin hahmo oli herkullisen renttu: elämässään eksynyt kolmivitonen sinkkumies, jolla hevi- ja rokkimusiikki oli hallussa pienintä piirtoa myöten - kuten kirjailijalla itselläänkin. Lukijalle, joka tuntee minua paremmin populaarimusiikin bändejä ja suuntauksia Mangårdin biisianalysoinnit, sympatiat ja antipatiat tarjoavat varmaa herkkua nyansseineen! Huumori oli hauskan nyrjähtänyttä, dialogit hauskoja ja koomisia tapahtumia riitti, myös hyvin luonnehdittujen sivuhahmojen ympärillä. (...) Viihdyin loistavasti Rantakarin lukiolaisten ja heidän opettajansa reippaassa menossa. Loppuhuipennuksen yksi kohtaus oli kuin jostain scifi-elokuvasta. Komea esikoinen, joten odotan innolla minkälaisen teoksen Mäntysaari seuraavaksi luettavaksemme tuo, työn alla kuulemma jo on.