Ikuiset seprat

Ikuiset seprat

Tytärsaarelaisten ja virolaisten suhteet ennen toista maailmansotaa

Jouni Jäppinen

Historia, uskonto & humanistiset tieteet

Pehmeäkantinen

276 sivua

ISBN-13: 9789529371310

Kustantaja: Jouni Jäppinen

Julkaistu: 30.06.2016

Kieli: suomi

Värillinen sisältö: Kyllä

Arvostelu::
0%
32,65 €

sis. alv. / Toimituskulut

Julkaise oma kirjasi!

Julkaise oma kirjasi BoD:n kautta painettuna kirjana ja e-kirjana.

Lue lisää
Ikuiset seprat
Tytärsaaren perifeerinen sijainti lähempänä Viron kuin Suomen rannikkoa tarjosi saarelaisille mahdollisuuden ylläpitää vilkkaita suhteita virolaisten kanssa satojen vuosien ajan. Elämä Tytärsaarella oli fyysisesti raskasta ja edel- lytti saarelaiselta täydellistä omatoimisuutta ja monitaituruutta. Elinehto oli virolaisten kanssa käyty suolasilakan vaihtokauppa maanviljelystuotteisiin. Kanssakäyminen edellytti saarelaisilta laivanrakennus- ja merenkulkutaitoa, sekä viron kielen osaamista. Satojen vuosien kuluessa kielet ja tavat sekoittuivat osittain toisiinsa. Virolaiset ja tytärsaarelaiset pitivät toisiaan avoimina ja rehellisinä. Virossa tytärsaarelaisten ei muisteta pettäneen virolaisia ystäviään kertaakaan.
Pienen ja talvisin täydellisessä eristyksessä eläneen Tytärsaaren kalastajayhteisölle virolaiset ystävät olivat melkein kaikki kaikessa. Keväistä jäidenlähtöä ja purjehduskauden ensimmäistä Viron matkaa odottivat kaikki saarelaiset kuumeisesti. Jokaisella tytärsaarelaisella suvulla ja perheellä oli Virossa useitakin vaihtuvia kauppaseproja, mutta vain yksi ”ikuinen sepra”, joka tarkoitti sukupolvien ajan samojen perheiden välillä säilynyttä ja periytynyttä sep- raystävyyttä. Suhteet olivat syviä ja aikalaislähteiden mukaan ystävykset pitivät toisiaan perheenjäsenten arvoisina verisukulaisina, joiden puolesta oltiin valmiina tarvittaessa vaikka kuolemaan.
Tytärsaaren nuorisoseura aloitti 1920-luvun lopulla esiintymismatkat Viroon, jotka huipentuivat vuosina 1935– 1939 kahteentoista suureen heimojuhlaan Tytärsaaressa sekä Purtse-JÕesuun, Lüganusen, Pikkaristin, Sämin ja Varudin kylissä Virumaalla. Suurimpiin juhliin osallistui Sämisillan kievarissa yli tuhat virolaista vierasta, jossa nuorisoseuran huvitoimikunta esitti useita näytelmiä, kansantanssia ja runonlausuntaa.
Vilkkaat suhteet virolaisten kanssa johtivat 1920- ja 1930-luvulla lukuisiin seurustelusuhteisiin, kirjeenvaihto- ystävyyteen ja lopulta neljään avioliittoon, tytärsaarelaisten kalastajien ja laivurien löytäessä Virumaalta morsiam- men. Ikimuistoiset ystävyyssuhteet katkesivat äkillisesti 11.10.1939, jolloin Tytärsaari evakuoitiin muutaman tun- nin kuluessa. Tuona päivänä Virossa oli useita tytärsaarelaisia aluksineen, joille evakuointikäsky vietiin moottori- veneellä. Satoja vuosia periytyneet ystävyyssuhteet katkesivat.
Jouni Jäppinen

Jouni Jäppinen

JOUNI JÄPPINEN

Jouni Jäppinen on fil.yo, kultaseppä ja muinaisteknologian tutkija, joka valmistui vuonna 1986 Lahden Kultaseppäkoulusta ja opiskeli sen jälkeen Taideteollisessa Korkeakoulussa metallitaidetta mm. akateemikko Bertel Gardbergin johdolla, jonka jälkeen Tampereen yliopistossa ammattikasvatusta. Vuosina 2007-2014 Jäppinen opiskeli Turun yliopistossa kulttuurihistoriaa ja kirja perustuu hänen pro gradu tutkimukseensa.

Ystävyyttä yli merien

Kymen Sanomat

joulukuuta 0002

Tien seprakaupan ytimeen etsi loviisalainen Jouni Jäppinen, joka tutkiessaan sukunsa kotisaaren Tytärsaaren menneisyyttä on kaivanut esille käyttämätöntä materiaalia hyllymetreittäin.

Raudan tuntijana tutuksi tullut Jäppinen ei ole tyytynyt vain suomalaisiin arkistoihin ja haastateltaviin, vaan on tuonut myös virolaisille identiteettiä vahvistavaa uutta tietoa eritoten 1920—30-luvuilta. Seprakaupalla tarkoitetaan vaihtokauppaa, jota on harjoitettu Suomenlahden pohjoisrannan suomalaisten kalastajien ja etelärannan virolaisten talonpoikien kesken.

(...) Jäppinen on koonnut aihepiireistä kokonaispaketin, jonka avulla selviää vuosisataisen kontaktikentän laajuus ja syvyys. Monet kirjan lukijoista etsivät siitä tietoja omien sukulaistensa tai tuttaviensa toimista maailmansotaa edeltäneinä vuosikymmeninä. Jäppisen tutkimusta ei voida pitää juorukalenterina, vaikka se antaakin kelpo kuvan ihmisten elämän sujumisesta ulappasaarella. Mies avaa ilmeikkäitä näkymiä saaren elämään.

(...) Kirjan lehdille painetut faktat muun muassa saaren varhaisvaiheista, salakuljetuksesta, häistä, nuorisoseurasta ja heimotyöstä ovat arvokasta dokumenttia jälkipolville. Jäppinen asettaa riman korkealle yrittäessään tunkeutua vuosisataisen tradition olennaisimpaan. Laajojen haastattelujen ja muun materiaalin nojalla Jäppinen on päätynyt määrittelemään ikuisten seprojen tradition rakentuneen ehdottoman oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisen korvaavuuden varaan.

Loviisan Sanomat

kesäkuuta 2016

Jäppinen pohdiskelee kiinnostavasti kirjassaan myös tytärsaarelaisen identiteetin rakentumista. Avoin meri mahdollisti paitsi tavaroiden, myös ajatusten ja ideoiden siirtymisen paikasta toiseen. Mikrohistoriallinen näkökulma sopii erinomaisen hyvin juuri ystävyyden tarkasteluun. Kauppasuhteiden synnyttämien
riippuvuussuhteiden vaikutukseen myös mentaalisella tasolla on luotettu myös suuremmassa, eurooppalaisessa kontekstissa. Niinpä Jäppisen kirja avaa näkökulmia pienestä Suomenlahden saaresta paljon laajempiin yhteyksiin

Kirjoita oma arvostelu
Kirjaudu sisään täällä kirjoittaaksesi arvostelun.
Search engine powered by ElasticSuite